alan saada tarpeekseni sairastamisesta. sormet ei riitä laskemaan monesko viikko menossa!
kesän jälkeen kolme antibioottia, tänään alkoi ensimmäinen penisilliinikin sitten.
laitan kädet kyynerpäitä myöten ristiin ja pyydän, että olisin pikkuhiljaa terve astuakseni niihin saappaisiin jotka eteisessä on valmiina.

sain töitä kesään asti, asiasta olen enemmän kuin Onnellinen.

talvi pelottaa, tietenkin. lumityöt ja lämmittämiset. selviänkö??

tutkin sähkön hintaa ja säädän lämmityksiä, jaksan sytyttää puuhellaan tulen ja kokata siinä.


tyttäreni opettaja on kannustava, tytär lukee hyvin, iloitsen menestyksestään.
pienempi tanssii ja on ahkeruudessaan vertaa vailla.
rakastan heitä, vaikka tulivatkin viime yönä viereeni ja potkivat peiton pois kuumeisen ihoni päältä.

isompi halasi aamulla "minä rakastan sinua äiti".
voi kun tietäisittekään, kuinka paljon minä teitä rakastan.....

ja rakastan minä häntä, ja kaikkia ystäviänikin.
jos vaan jaksaisin. jos olisin hiukan terveempi edes.
huomenna on vahvempi päivä?