väsymys valtaa kehon jo loppuviikosta
en osaa nukkua kunnolla ja lapset syövät voimani

lopulta viikonloppuna esikoinen on yötä pois, tappelu taukoaa ja voimistun
- miten vähän apua sitä toisinaan tarvitseekaan päästäkseen pinnalle,
kunhan sen avun saa ajallaan


olen selvitellyt wanhoja lastentavaroita kotona, varastoissa.
päässyt jokusista eroonkin
huutonettiin on tili avattu, mutta en ole vielä ehtinyt ilmoituksia laatimaan
en tiedä mitä pyytäisin terraariosta, lastensängyistä, vauvanhoitopöytä-ammeista...


näyttää siltä, että meille ei ainakaan lisää lapsia ole tilauksessa.
haluan jo elääääää, nukkua yöni, jos siihen muuten kykenisin.
haluan viilettää kujilla ja vuonoissa
lapseni pärjäävät ja viihtyvät matkassani, mutta olen äärirajoilla välillä noidenkin kanssa

koitin koota vielä perhepoliittisia mielipiteitä, mutta en saa niitä millään näyttämään järkevältä ja edes hillitysti itsekkäältä. antaa olla :)


*)  lausua sitä en jaksa