en olekaan kirjoittanut aikoihin!

nyt olen päivät työharjoittelussa siellä missä viimeksi mainitsin käyneeni haastattelussa,
tehtävä on mieluinen ja kovasti toivoisin siitä vakityötä.
en tiedä vielä mikä paine heillä juuri nyt on lisätyövoimalle mutta keskustelen asiasta lähipäivinä.
kouluun en oikein olisi enää menossa.
jatkan harjoittelussa muualla jos niikseen on.


koululaiseni on kasvanut hirmuisesti menneen kk aikana.
ihastuttavaa ja pelottavaa samaan aikaan :)


täällä en ole paljon henkilökohtaisen elämäni, rakkaussellaisen, asioita puhunut.
oikeastaan en voi viimeisestä vuodestani puhuakaan.
ei siksi, että sitä ei olisi ollut, vaan jostain muusta syystä.
viimeinen vuosi on ollut koskettava. olen kohdannut asioita jonkakaltaisiin en uskonut.
on ollut ilo kulkea pitkä matka, tulla mitatuksi sellaista ymmärtämystä joka ei ole tästä maailmasta.

tiedän, että elämässäni on ikuisesti ihminen, joka näkee sydämeeni ja ymmärtää minua syvemmin kuin kukaan ehkä koskaan.


ja tänään - tänään kuplin onnea ja odotusta.
minulla on syy hymyillä.
ja tuo syy hymyillä tapaa huomenna lapseni, ja se jännittää varmaan meitä kaikkia.
eli arvannette, että ihan uudesta ihmisestä, ensitapaamisesta, ei kyse ole kuitenkaan.


olen hillittömän peloissani ja epävarma kun tutustun uuteen ihmiseen, mutta toivon ettei se olisi liian raskas taakka tälle orastavalle suhteelle.
yritän olla vainoharhailematta ja uskaltaa luottaa siihen mitä silmilläni näen,
kyynisyys olisi kurjaa, mutta olisihan sitä jo tyhmä, jos olisi kovin sinisilmäinen...

ehkä tästä löytyy jokin hyvä keskitie kuljettavaksi.
ollapa kyllin rohkea ja ollapa tuo tuossa rinnalla kyllin levollinen.

sielunveli kyllä sanoi että jokainen suhde muuttuu helvetiksi.
sitä odotellessa nautin tästä hattarasta pinceissä laseissani.