autoja oli, nähtävää oli. pomppulinnaan emme ehtineet, mutta kenkiä me naiset sentään saimme:
tytöille tuollaiset oikein karvanahkaiset lehmä-puukengät ja minulle mustavalkeat undergroundit letherheavenin -50% pöydältä :P
paluumatkalla poimittiin lähikylälle hääjuhlanviettoon useammaksi päiväksi unohtunut ja ajokuntonsa menettänyt J kyytiin ja saatettiin hänetkin kotiovelle.
olo ei ole yhtään yksinäinen ja juuri nyt, taaskin, elämä on askaretta ja hektisyyttä tulvillaan.
illalla lapset uivat pihan altaassa, T ja minä kahvittelemme ja kaikki on niin kohdallaan kuin elämässä voi olla.
illalla ehdin hoitaa meilejä ja vaihtaa rakkaan ihmisen kanssa muutaman lauseen messengerissä.
sieniretki odottaa vielä itseään...
viimeistään ensi viikonloppuna sitten :)
nyt koitetaan astua koko porukalla arkeen. kaipa se tästä yhden kiukkuillan jälkeen löytyy se arjen rytmi. hope so.
Kommentit