Olen jokusen päivää, pahoinvointiviikon jälkeen, ollut harvinaisen irti.
Ei juurikaan jaksa enää kiinnostaa se vellova pieni ääni, jolla minuakin on viimeiset viikot masennettu.
Olen jo lakannut kuulemastakin.

Kirjastosta haettiin laaja otos luettavaa.
Löysin lapsuudessani lukemani kirjan Kokosta, puhuvasta gorillasta.

Maureen: Minne gorillat menevät kun ne kuolevat?
Koko: Mukavaan koloon näkemiin.
Maureen: Milloin gorillat kuolevat?
Koko: Vaiva vanha.


Inhoan jollain lailla oloani. Inhoan siitepölyjen kutinaa hikisellä iholla ja inhoan kankeuttani.
Olen hämmästellyt ostamaani pimennysverhoa, joka tulee kamariini.
Saisin vain vielä toimeksi kiipeillä, asentaa... Pora on jo ladattu. Saattaisin nukkua paremmin jos saisin aamun valolta rauhan.
Toki nyt viikolla asialla ei ole merkitystä.

Nyt pitää lukea hiukan kokeisiin. Sen jälkeen voi jatkaa dekkarilla ;)